The National haastaa The Clashin

Kyllä vain. Luit ihan oikein.

The National on päättänyt uudelleentulkita The Clashin alunperin London Callingilla julkaiseman Clampdown -biisin. Biisi saa totaalisen uuden muodon tämän hetken johtavien indieveljesten käsittelyssä. Versio on kirvoittanut ilmoille monenlaisia mielipiteitä. Osan mielestä biisi on tylsä vaikka The Nationalista noin ylipäätään tykkäisikin. Osa taas haukkuu bändin maanrakoon ja syyttää tätä pyhäinhäväistyksestä.

Kuitenkin ehkä äärimmäisyydessään huvittavin kommentti löytyy Youtube -kommenteista. Sterotyyppi internet-argumentoinnista menee siis näin:

Artikkelikuva: The National haastaa The Clashin | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi“That would be cool if hipster fucking posers kept their hands of sacred music and went back to staring in the mirror.” – Youtube

Tarpeetonta?

Itse taivun tylsyyskannan puolelle. Biisi on tylsä ja lisäksi yhtyeen covervalinnassa on jotain mystisen luonnotonta. Vaikka The National muuten erinomainen bändi onkin, ei Clampdown istu yhtyeen tyyliin musiikillisesti saati sitten rytmiikaltaan. Ei edes uudestaan sovitettuna. Agendaltaanhan bändeissä on paljon samaa, joten siinä mielessä kyse ei ole suinkaan satunnaisesta indie-dinosauruksen tekemästä biisiraiskauksesta vaan tyylipuhtaasta kunnianosoituksesta.

Biisi on osa Magnet Magazinen Take Cover -artikkelisarjaa.

Kuuntele biisi!

Rancid – Who Would've Thought

Pitkästä aikaa, vai jopa ensimmäistä kertaa, Rancid -musiikkivideoiden sarjassa nähdään värillinen taltiointi. Mustavalko-kontrasti on fiksusti käytettynä oikein mainio tehokeino, mutta se alkaa pidemmän päälle puuduttamaan. Biisi Who Would’ve Thought löytyy Rancidin Life Won’t Wait -albumilta.

Katso myös aiemmat Rancid -musiikkivideot!

Omat suosikkialbumini eli "Fifteen Albums, Fifteen Minutes"

Artikkelikuva: Omat suosikkialbumini eli "Fifteen Albums, Fifteen Minutes" | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogiYhteisöpalvelu Facebookissa minulle heitettiin Fifteen Albums, Fifteen Minutes -haaste, jonka ajattelin jakaa myös tänne. En yleensä tartu tällaisiin, mutta pakkohan tämä oli tehdä – varsinkin kun ajatus vastaavastan listan postaamisesta on ehtinyt muhia jo tovin.

The rules: Don’t take too long to think about it. Fifteen albums you’ve heard that will always stick with you. List the first fifteen you can recall in no more than fifteen minutes, one album per band.

Sekalaisessa järjestyksessä listani on seuraava:

Cock Sparrer – Shock Troops
Social Distortion – White Light, White Heat, White Trash
The Gaslight Anthem – ’59 Sound
Tapio Rautavaara – Kulkurin Taival
Johnny Cash – Sun Recordings
Terveet Kädet – Hardcore Brutality
Symarip – Skinhead Moonstomp
Bad Religion – Generator
Rancid – …And Out Come The Wolves
Morrissey – You Are The Quarry
Badlands – When Angels Are Crucified
Dropkick Murphys – Gang’s All Here
The Specials – More Specials
The Clash – London Calling
Bruce Springsteen – Born In U.S.A

Oletteko muut arvon lukijat tai blogaajat päätyneet tekemään vastaavaa listaa? Olisi mielenkiintoista lukea.