Ruotsi on ollut suomalaisille aina se juttu. Kovaa vauhtia kaupunkilaistuvassa Suomessa koettiin 1960-luvulla muuttoaalto Ruotsin suurimpiin keskuksiin ja liikehdintää riitti aina tuonne 1980 -luvulle saakka. Syynä oli lähinnä autioituvien pikkukylien aiheuttama työttömyys ja parempi elintaso.
Vaikka suuri osa muuttaneista sopeutuikin elämään ruotsalaisessa yhteiskunnassa niin aina on myös heitä, jotka putoavat yhteiskunnan ulkopuolelle. Suomalaisille Tukholman Slussen ja sen tienoot näyttäytyvät juuri tällaisena unelmien kaatopaikkana. Eikö lie noilla kulmilla pyörineet aikoinaan myös Hanoi Rocksin jäsenet bändin kulta-aikoina.
Svart Recordsin kautta levynsä maailmalle ampunut Slussenanalys pureutuu juuri näihin tunnelmiin ja samalla tietysti myös naapurimaan markkinoille. Bändistä, jonka jäsenistöstä löytyy kotimaisen rockin huru-ukko eli Jussi Lehtisalo, kirjoitti Stupido uutiskirjeessään näin:
Ektro Records ja Svart Records pyrkivät aiempaa aggressiivisempaan naapurimaan markkinoiden valtaukseen vaikeasti ennakoitavalla tuotteella. Slussenanalysin rappiokuvauksia raamatullista symboliikkaa hyödyntäviin eksistentialistisiin pohdintoihin yhdistelevän lyriikan ja kuin poliisin varoituslaukaus pohkeessaan kompuroivan, kovaäänisen bluespoljennon hurjalle synteesille löytyisi vertaistukea ennemmin 1980-luvun lopun Chicagon suunnalta kuin saman ajankohdan Oulusta. Sanoituksellisesti liikutaan rappioalkoholistien ja sekakäyttäjien matkassa Tukholman Slussenilla.
Toistaiseksi ainoastaan vinyylinä julkaistua Aquila helvetos asfaltos -levyä saa ainakin Svart Recordsin nettikaupasta sekä Helsingissä Stupidolta.
Muutama levyn rantu löytyy myös Soundcloudista. Kuulostaa todella kovalta!
In English: New Finnish alterative rock band. Clip from bands Facebook page: “The vivid images of decadence portrayed in Slussenanalys’ lyrics are rich in biblical symbolism and existential pondering, set to a musical score that equals the uneven hobbling of a hobo with a police bullet lodged in his leg. Vocalist-lyricist Esko Lönnberg paints a bleak, yet poetic picture of a Stockholm with no light and no future, while the band conjures a rocking wall of noise that leans towards the Chicago of the 80’s. It is a picture of a city where an immigrant child with a broken home is predestined to spend his days either on the street or behind bars, his nights filled with the sounds of breaking storefronts and the barking of police dogs, closer and closer.”
Aiemmin tällä viikolla oli tarkoitus speksata muutamalla sanalla lauantaina vietettyä Record Store Day 2011 -päivää, mutta erään viraabeliprojektin kutsuessa päätin tietoisesti jättää loppuviikon postaukset väliin. Samaa on luultavasti tiedossa myös tulevalla viikolla.
