Saatiinhan se vihdoinkin, nimittäin Särkyneiden ensimmäinen kokopitkä. Ei Enää -nimeä kantavalta eepokselta löytyy uusien biisien lisäksi myös läjä sipaleita bändin aiemmin julkaisemilta seiskoilta. Näin uusienkin kuulijoiden on helppo saada kokonaiskuva yhtyeen alkutaipaleesta nykyhetkeen, ilman ylimääräistä sekoilua seiskatuumaisten kanssa.
Särkyneiden soundista ei voida puhua pelkkänä rock-,punk- tai pop-soundina – vaikka bändi suvereenisti noista kaikista lokeroista komppinsa ammentaakin. Särkyneet on rocksoinnuin säestettyä powerpoppia, jossa kuuluu kaikuja 90-luvulla 8-salilla rockanneista varhaisista Levy-Yhtiö -bändeistä. Nyttemmin en juurikaan enää perusta tuosta aikakaudesta, sen bändeistä, muodista tai maailmaa paremmaksi saarnanneista kettutyttöpojista.
Pidän kuitenkin Särkyneistä ja sen ensimmäisestä pitkäsoitosta. Albumi jaksaa pitää mielenkiinnon ja reippaan meiningin yllä likipitäen koko kestonsa ajan. Hitaampien tai itseään toistavien biisien kohdalla huomio kuitenkin karkaa melkein minne tahansa maksetuista laskuista eilisen uutisiin. Onneksi näitä hetkiä ei levyltä löydy paria kappaletta enempää. Kaikkiaan albumi on onnistunut biisikokonaisuus, jonka bändi vetää levottoman eteerisen naisäänen johdattelemana onnistuneesti läpi. Kuulostaen jokaisella tahdilla omalta itseltään.
Särkyneet – Älä Vielä Luovuta
Särkyneet – Älä Mee
