The Gr’upsista ei ole koskaan ihmeemmin huudeltu, vaikka kyseessä oli yksi Matt Freemanin projekteista ennen tämän siirtymistä täysipäiväisesti Rancidin miehistöön. Yhtye ehti olla kasassa ainoastaan vuoden ajan, jonka aikana bändiltä tuli kaksi EP:ta. Ensimmäinen oli eponyymi debyytti The Gr’ups 7“ vuonna 1992 ja sitä seurasi Buildings Are The Puries Trees I’ve Seen heti vuonna 1993. Freeman oli osa alkuperäistä kokoonpanoa ja hänen soitantoaan kuullaan bändin ensimmäisellä seiskalla, jolla hän viihtyi jopa hieman yllättäen kitaran varressa.
The Gr’ups nimi on tulee sanasta “grown ups”, jonka bändi adoptoi nimekseen eräästä ensimmäisen tuotantokauden Start Trek -episodista. Yhtyeen idea oli rakentaa biisiensä teemat satujen ja lapsille tarkoitettujen tarinoiden ympärille.
Bändin ensimmäisen julkaisu, The Gr’ups 7″ EP, on suht oivaltavaa ja melodista ysäri punkabillya, mutta The Buildings Are The Puriest Trees I’ve Seen 7″ EP:lla mennään jo hintsusti eri otteella. Uuden kokoonpanon mukanaan tuomat koukerot ja kikkailut lyövät ajoittain yli – puhumattakaan huolella paskotuista vokaaliosuuksista. Debyytin maanläheisen jälkimaun jälkeen olisi odottanut toisen kattauksen pitävän sisällään jotain vähemmän hapokasta. Makeampaa.
Valitettavasti bändi hajosi pian toisen julkaisunsa jälkeen.
Mikäli bändi ei ole ennestään tuttu, on se ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Vanhan liiton tyypit trackaa käsiinsä yllä mainitut seiskat ja tyttiksille hommataan A Li’l Lost 1992-1994 -kokoelmat.
The Gr’ups – Yer A Job (S/T 7″ EP)
The Gr’ups – Lil Lost (The Buildings Are The Puriest Trees I’ve Seen 7″ EP)
