
Vappuaaton ja vapaapäivän kunniaksi otan itseäni niskamakkarasta kiinni ja asennan uuden Katujen Äänet julkaisun CD -laitteistooni. Koko talvi sodassa, kyllä tytöt ymmärtää EP on omakustanteinen seuraaja Airiston Punk-Levyjen alkuvuodesta julkaisemalle Terveisiä Lähiöön 7”:lle.
Uuden aallon bändeissä viehättää ehkäpä kaikista eniten nuoren sydämen naiiviin muotoon leipoma kipeys ja kaipuu. Vähän vanhempana siitä tulee kuitenkin suoraviivaisempaa. Korulauseita ei enää kehdata käyttää vaan puhutaan yksinkertaisesti naisen tarpeesta. Tuosta perimmäisestä vietistä, jonka aiheuttamaa frustraatiota yksinkertaisimmat yksilöt purkavat käymällä käsiksi lajitovereihinsa Hakunilan ostarin öisessä nakkijonossa.
Tai jossain siellä.
Kuten ei aiemmillakaan Katujen Äänten julkaisuilla niin ei tälläkään jätkähuumori puhkea kukkaansa vaan enemmänkin liikutaan vintinhajuisten 80 -luvun suosikkien herkkisosastolla. Tämä ei ole punklevy. Tai ehkä se onkin, mutta hyvin kerettiläinen punklevy. Kuvaston kivijalkaa eli mekaanista äänensärkijää ei juurikaan tunneta ja biisien keskipituuskin huitelee reippaasti kolmen minuutin paremmalla puolella. Melodioiden ja biisien tuntuma on kuitenkin juuri sitä samaa tutun kuuloista Katujen Ääniä, johon monet meistä ovat jo aiemmin rakastuneet. Punk-asetelmista tehtyä popahtavaa uuden aallon rockia.
Koko talvi sodassa, kyllä tytöt ymmärtää EP yllättää, mutta ei petä.





