Skinhead reggaesta ei ole paljoa suomeksi kirjoitettukaan, ainakin mikäli verrataan sitä punkiin tai indieen. Toki yleisökin on pienempi ja erikoistuneempi. Itse löysin skinhead reggaen punkin, Madnessin ja Bad Mannersin kautta. Se lienee melko tavanomainen kaari, koska pari jälkimmäistähän on selkeästi ensimmäisen reggae-aallon jälkeläisiä, mutta nauttivat suosiota myös punk-ympyröissä. Ja tekevät sitä edelleen.
Skinhead reggaen, tai varhaisen reggaen, voi ajoittaa melko tarkasti vuosille 68-70. Useimmiten ero rocksteadyn ja varhaisen reggaen välillä on veteen piirretty viiva ja niiden erottaminen toisistaan onkin hankalaa, ellei jopa mahdotonta. Kehittyihän reggae rocksteadysta, jonka alkumuoto puolestaan on ska.
Kokosin listan mielestäni parhaimmista skinhead reggae kokoelmista. Kokoelmat ovat useimmiten edullisin ja kätevin tapa kuulla sekä kuunnella aikakauden musiikkia, koska kuten northern souliakin, niin myös skinhead reggaeta on alun perin julkaistu lähinnä sinkkuina. Toki poikkeuksiakin on kuten esimerkiksi genren kulttijulkaisu Symaripin Skinhead Moonstomp LP.
Pitemmittä puheitta, tässä ne tulevat. Skinhead Reggae -kokoelmat Top 5:
5. Haunted House – Skinhead Sevens Boxset 8 x 7″
Boxi pitää sisällään kahdeksan 7″ sinkkua, joiden saatavuus on ollut pitkään todella huono. Osa sinkuista oli vaikeaa löytää jo niiden julkaisuhetkellä, riippuen toki hieman asuinpaikasta. Lontoo oli tietysti esilyöntiasemassa. Pidän nimenomaan siitä, että levyt noudattelevat alkuperäisiä julkaisuja sinkkujen etikettejä myöten, sekä siitä ettei biisejä löydy ihan jokaiselta kokoelmalta.
4. Dawning of an Era – The Roots of Skinhead Reggae 2CD
Kaksi levyllistä priimasipaleita vuosilta 68-69 eli ajalta jolloin nuorisokulttuuri oli vielä lähinnä underground-ilmiö. Muoti-ilmiöksi kyseinen kulttuuri päätyi vuoden 69 puolivälin jälkeen. Kokoelmalta löytyy kaikkiaan 42 biisiä eli kiitettävän laaja kattaus on kyseessä.
3. Tighten up Vol. 1, 2 & 3 Boxset (3CD/LP)
Trojan Recordsin julkaisemien Tighten Up -kokoelmien boksi, joka koostuu sarjan kolmesta ensimmäisestä osasta. Kaikkiaan sarjassa on kuusi osaa, joista kolme viimeistä sisältää jo hieman raskaampaa ja kaupallisempaa reggaeta jota on julkaistu pääasiassa 70-luvun alkuvuosina. Toki niiltäkin levyiltä löytyy muutamia helmiä. Halusin nostaa ensimmäiset osat esiin, koska pidän niitä ehkäpä parhaana tapana tutustua siihen miksi Trojan Records nauttii niin suurta suosiota.
2. Moonwalk – Trasure Isle Skinhead Reggae Anthems CD
Tällä listalla hopea ei ole häviö. Treasure Isle on yksi keskeisimpiä skinhead reggaeta julkaisseita levymerkkejä Paman ja Trojan Recordsin lisäksi. Kokoelma keskittyy pääasiassa tuottaja Duke Reidin tuotoksiin. Hyvin kattava ja hyvällä maulla kasattu kokoelma sisältää kaikkiaan 26 biisiä. Ehdottomasti yksi niistä must-have kokoelmista, mikäli skinhead reggae kiinnostaa.
1. Skinhead Revolt – 20 Skinhead Classics CD
Sanattomaksi vetää kyseinen Trojan Recordsin kokoelma. Tämä taisi olla ensimmäinen skinhead reggae kokoelma, jonka kuulin. Se iski suoraan sydämeen eikä mikään ole ollut sen jälkeen ennallaan. Kokoelma on koottu silloin kun kokoelmia ei tungettu mahdollisimman täyteen vaan pääpaino oli hyvillä biisivalinnoilla ja kokonaisuudella. No, löytyy levyltä kuitenkin 20 biisiä, mutta niistä yhtäkään ei voi sanoa huonoksi. Täynnä mahtavia ja melodisia reggae ja rocksteady biisejä joita tulee soitettua kerta toisensa jälkeen. Tämä on parhautta, tätä on ajattomuus. All killers, no fillers.
Mikäli listasta puuttuu se sinun suosikkikokoelmasi niin jätä ihmeessä kommentti! Olen tietysti kiinnostunut kuulemaan mielipiteesi listasta muutenkin.
In English: Here is top 5 skinhead reggae collections claimed by me. There’s tons of collections in markets out there, so here’s something to get you started. If you think I missed your favourite collection please leave a comment. Of course I’d love to hear your opinion about my list anyway.
Northern Soul Story -sarja on edennyt viimeiseen osaansa. Nyt vuorossa on tunnetuin, Northern Soulin tavaramerkiksi muodostunut Wigan Casino. Kuten edellisessä osassa mainitsinkin, Golden Torchin lopetettua vuonna 1973 all-nightereita ei järjestetty julkisesti enää juuri missään.
