http://www.youtube.com/watch?v=ftWxZYH42DA
Sleigh Bellsin uunituore Rill Rill -musiikkivideo. Olen kirjoittanut duosta jo aiemmin sen verran vuolaasti, että jätän pidemmät pohjustukset väliin. Lyhyestä virsi kaunis. Rill Rill on bändin toinen virallinen musiikkivideo ja se on lohkaistu Treats -debyyttilevyltä. Bändi nähtiin alkuviikosta Tavastialla, jossa se kävi heittämässä tiivistunnelmaisen setin. Lue keikkaraportti!
Sleigh Bellsin Tavastian keikka olisi voinut sattua omalta kannaltani hieman parempaan aikaan. Sen lisäksi, että ajankohta oli maanantai-ilta, niin myös edellisen viikonlopun Tukholman ekskursio ja meri-ilmasto painoivat vielä hiukan jaloissa. Metro kuitenkin vei ja taksi toi.
Rahti on raakaa eikä itkut auta kun liput on hankittu kovalla rahalla jo paria kuukautta aiemmin. Ajattelin sniikkinä miehenä tehdä hit-and-run -tyyppisen täsmäiskun ja laskelmoidusti missata lämppärin saapumalla paikalle kello 22.00, joka on viikkokeikoilla pääesiintyjän ilmoitettu showtime. Lämmittely kuitenkin jatkui reilusti kahdennenkolmannen tunnin puolelle, joten Sleigh Bellsia joutui odottelemaan aina tuonne 22.30 tuntumaan. Eteispalvelu oli tuttuun tapaan tylyä ja asiakaspalvelun tasoon nähden ylihintaista. Valittaisin varmasti myös oluen hinnasta mikäli olisin ilmaisen jääveden sijasta ohrapottuun päätynyt. Nämä molemmat kuitenkin ovat kiinteä osa Tavastian käyttäjäkokemusta.
Sleigh Bells soitti oikeastaan aika hyvän keikan. Moni varmasti odotti bändin mälläävän pidempäänkin, mutta keikan kokonaispituus encoreineen oli noin 45 minuuttia. Juuri sopiva, jotta vältetään pisimpien settien pakkosyöttöfiilis. Settilista koostui enimmäkseen, ellei jopa kokonaan, yhtyeen debyyttilevy Treats LP:n matskusta. Soundiosasto oli saatu hyvin kasaan ja kitarat yms kuulosti pitkälti samalta kuin levylläkin. Sitä voidaan pitää jopa jonkinlaisena saavutuksena Sleigh Bellsin tapauksessa, joten en pane sitä pahakseni vaikka vastaavaa muiden yhtyeiden kohdalla yleensä paheksunkin. Myös visuaaliseen puoleen oli panostettu ja valotekniikka olikin lähes kuin bändin kolmas jäsen tai levyllä piilossa oleva instrumentti.
Hyvin iskussa olevan bändin keikkakunnon todistamisesta jää aina hyvät fiilikset. Se oli tosiasia tälläkin kertaa, vaikkei viikkokeikat olekaan minun juttu. “Slay FUCKING Bells”, kuten bändipaidassakin lukee, onnistui lunastamaan sille asettamani odotukset ja olemaan hintansa väärti vähäisestä yleisömäärästä huolimatta.
Laitoin aiemmin kesällä dollareita kiinni Ska Is Dead -seiskatuumaisten sarjan ennakkotilaukseen. Ensimmäisten levyjen piti saapua jo elokuussa, mutta testipainosten ollessa epätyydyttäviä yms. vastoinkäymisten vuoksi toimitusaika venyi. Ensimmäinen erä saapui marraskuun puolivälissä. Nyt esiteltävä eli toinen erä saapui vuoden 2011 ensimmäisenä arkipäivänä eli aivan tammikuun alussa.
Aiemmastakin paketista tutuksi tullut mustan ja valkoisen levyn väripaletti oli käytössä tälläkin kertaa.
Sonic Boom Six / The Nix 86 – Split 7″ (musta levy)
Mukana tulleen bändiesittelyn perusteella Manchesterilainen Sonic Boom Six ammentaa musiikkinsa Ska & Reggae/ Punk/ Trash/ Hip-Hop/ Elektro -katalogista. Levylle päätyneen biisin perusteella vaikuterosteri on kuitenkin liian laaja, koska raita tuo mieleen (mitenkään väheksymättä) ainoastaan 80-luvulla suosittujen 2Tone -ryhmien The Selecterin ja The Specialsin yhdistelmän. Punkahtavaa kitaraa, takapotkua ja ihan miellyttävän kuuloinen naislaulaja.
B. The Nix 86 – Peter Pan Syndrome
The Nix 86 bändin jäsenten taustalta löytyy bändejä kuten Edna’s Goldfish, Bomb the Music Industry! ja The Flaming Tsunamis. Tällä raidalla skan kolmanteen aaltoon joutunut Peter Pan surffaa kyllä harvinaisen tylsästi. Jos amerikkalainen pehmeähköä alternative-rockia soittava bändi ahdettaisiin studioon, taustalle laitettaisiin saksofonit ja koko paketin tuottaisi ska-lasit silmillä istuva rastafari olisi lopputulos kutakuinkin tämä. Paitsi, että tämä biisihän on kasattu Garage Bandilla ja kannettavalla tietokoneella…
Vic Ruggiero & The Maddie Ruthless / The Forthrights – Split 7″ (valkoinen levy)
A. Vic Ruggiero & The Maddie Ruthless – Policeman
Vic Ruggiero eli The Slackersin edusmies on mennyt sooloksi ja saanut näiden sessioiden taustabändiksi ihan kipakasti potkivan rytmiryhmän. Biisi Policeman on alunperin Vicin ja Tim Armstrongin yhteistyön hedelmä, joka on tehty The Silencers -nimen alla. Tämä raita on uudelleentyöstetty versio biisistä. Timin kädenjälki kuuluu selvästi ja biisi tuo mieleen kaukaisesti miehen A Poet’s Life -soololevyn materiaalin.
Brooklyn tunnetaan lähinnä uusista indie-bändeistään, mutta tulee sieltä myös perinteistä rocksteady- ja reggae -kuvastoa käyttävä The Forthrights. Saatteen mukaan bändi olisi NY ska-skenessä kovassakin nosteessa. Yhtye on hankkinut kannuksensa toimimalla aiemmin tausta- ja studiobändinä useille ska-artisteille kuten mm. a-puoleltakin löytyvälle Vic Ruggeriolle. Hyvä ja autenttinen vanhan liiton meininki.