Motörhead kävi sunnuntaina Helsingin Kaapelitehtaalla. Työpäivää vasten keikoilla käyminen menee aina vissyn kitkutteluksi, vaikka kyllähän Motörhead ja olut nivoutuisikin yhteen kuin auto ja bensa. Tai itseasiassa se vissykin jäi ottamatta, koska Kaapelitehtaan parvipaikat olivat tupaten täpönä, joten hyvän seisomapaikan hankkiminen oli prioriteetti. Helposti käy nimittäin niin, että keikka kuluu tuijottaessa jonkin satunnaisen persreiän takatukkaa, kun taas illan tähdestä näkee pelkän stetsonin ja bolo-tien mikäli onni on myötä. No onnekseni (ja muiden epäonneksi) olen siunattu hieman keskivertoa miesvartaloa pidemmällä varrella.
Hankin kuitenkin 30€ maksaneen kiertue t-paidan ja kaulaliinan.
En siis koskaan ennen ollut nähnyt Motörheadia livenä, joten ihan ensimmäistä kertaa olin osallisena tässä vuorisaarnassa. Diggasin kyllä ihan helvetisti. Varsinkin Lemmyn esiintymisen viileys teki suuren vaikutuksen. Yleensähän rockstarat poseeravat ja ovat viimeisen päälle show-orientoituneita miehiä tai naisia. Haetaan lesoa asentoa, nostetaan bootsi monitorin päälle, näytetään et kattokaa ku mä oon tällanen ja kattokaa kun mä otan tätä sointua tästä näin tai tosta noin. Ei kuitenkaan Lemmy.
Lemmy katselee viileänä stetsonin alta, toinen käsi Rickenbacker -basson kaulalla, laulaa hieman kurottaen alaspäin kääntyneeseen mikrofoniin ja pysyy enimmäkseen aloillaan. We are Motörhead and we play rock & roll!
Motörhead ei ole onneksi muuttunut kabinettibändiksi. Settilista kattoi sopivassa suhteessa vanhempia ja uudempia kipaleita. Olen suhtautunut pitkään 80 -luvun jälkeen tehtyihin levytyksiin dinosauruksen paskana, mutta sieltähän löytyy enemmän hyvää kuin huonoa. Uusia tuttavuuksia olivat ainakin Going to Brazil ja One Night Stand. Jo pelkästään noiden perusteella menee myös myöhäisemmät levytykset hankintalistalle.
En jaarittele enää pitempään.
Paitsi se pitää vielä kertoa, että Mike Monroen fiittaus Killed by Deathissa oli timanttia alusta loppuun.
In English: Motörhead visited at Helsinki last sunday. Lemmy raised hell and I loved it.
