Heti kärkeen täytyy tunnustaa, että jo lähes totuttuun tapaan missasin yhden illan bändeistä. Kun se aiemmin on aina ollut illan viimeinen niin tällä kertaa se oli kinkerit avannut Vallan Varjot. Poikkeus vahvistaa säännön. Kuitenkin, erinomainen kattaus erilaisia bändejä oli taas saatu hommattua saman katon alle soittamaan. Erityisen virkistävää oli myös se, että lauteilla nähtiin bändejä Helsingin ulkopuoleltakin.
Ja kun vielä lasista sattui löytymään pari ravintola-annosta Laphroaigia niin ei voi valittaa.
Manselainen Mental Problems on siinä mielessä erikoinen bändi ettei sillä ole omaa Myspacea, Bandcampia, Soundcloudia tai Facebookia. Ei siis ainuttakaan tämän hetken bändien suosimaa markkinointi- tai levityskanavaa ole käytössä, eikä sen myötä ainuttakaan biisiä inter webzeissä. Joutuu digaamaan, peukuttamaan ja vielä likettämäänkin kyseistä linjausta. Livenähän tämä bändi oli hiton kova. Varhaiset Kalifornia-ryhmät sekä ramopunkista perusvireensä ammentavat jenkkibändit yhtyeen meiningistä ja materiaalista jäi päällimmäisenä mieleen. Suositan tsekkaamaan mikäli samoihin kuppiloihin sattuvat osumaan.
Kivesveto Go-Go! tulee Kouvolasta, tai tarkemmin sanottuna Kymenlaaksosta. Bändi sai mututuntumalla mitattuna selvästi suurimman huomion paikalle saapuneelta yleisöltä. Reipasta ja vilpittömän oloista punkrockia jähveröt roiskivat. Solistilla oli raikkaan selkeä ulosanti. Bändin viime vuonna julkaiseman Saatana kutsuu minua 7″:n useita kertoja läpi kuunnelleena en saa edelleenkään kiinni siitä, onko Kivesveto Go-Go! ultimaattista parhautta vai taittuuko levyn anti liiaksi corollapunkin puolelle. Pysytään tutkalla.
Illan kruunasi ja päätti Bad Mongo plays Turbonegro, joka jo nimestäkin päätelleen siis soitti Turbonegro-covereita. Ihailtavasti esikuviensa kostyymejä mukaillen pyntätty bändi soitti tyylipuhtaan setillisen tunnetuimpia TRBNGR -ralleja. Olin pähkinöinä ja niin vaikutti olevan myös suurin osa bändiä katsomaan jääneestä yleisöstäkin.
