The Old Firm Casuals – We Want the Lions Share 7” EP. Lars Frederiksenin tuoreen Oi! -projektin toinen julkaisu. Bändi jatkaa pitkälti samoilla sävelillä kuin debyytillään, liekö ihan samojen sessioiden tauhkallakin. B-puolelta löytyy oivaltava ja rancidmainen Ignorant Ones. Bandworm Records.
Adolescents – The Fastest Kid Alive LP. Uusi vast’ikään julkaistu pitkäsoitto Kalifornian punk-keisareilta. Meikäläiselle levy putoilee helvetillisellä kovuudella ja se onkin tässä vaiheessa yksi vuoden suosikkijulkaisuista. Bandworm Records.
The Duplo! – Ei oo Ei oo Toivookaa / Niinkuin Ennenkin 7″. The Duplo! spessuseiskojen sarja jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on cover-julkaisu, jolla bändi coveroi Karkkiautomaattia ja Ne Luumäkiä. Combat Rock Shop.
In English: This (or actually last weeks) record purchases. Latest release from Lars Fredriksens new Oi! band The Old Firm Casuals and new long player from Californian old timers Adolescents. Latter one is the pure diamond – one of my this years favorite releases. The Old Firm Casuals goes a bit melodic and B-sides Ignorant Ones reminds me a lot of Rancids stuff.
The Gr’upsista ei ole koskaan ihmeemmin huudeltu, vaikka kyseessä oli yksi Matt Freemanin projekteista ennen tämän siirtymistä täysipäiväisesti Rancidin miehistöön. Yhtye ehti olla kasassa ainoastaan vuoden ajan, jonka aikana bändiltä tuli kaksi EP:ta. Ensimmäinen oli eponyymi debyytti The Gr’ups 7“ vuonna 1992 ja sitä seurasi Buildings Are The Puries Trees I’ve Seen heti vuonna 1993. Freeman oli osa alkuperäistä kokoonpanoa ja hänen soitantoaan kuullaan bändin ensimmäisellä seiskalla, jolla hän viihtyi jopa hieman yllättäen kitaran varressa.
The Gr’ups nimi on tulee sanasta “grown ups”, jonka bändi adoptoi nimekseen eräästä ensimmäisen tuotantokauden Start Trek -episodista. Yhtyeen idea oli rakentaa biisiensä teemat satujen ja lapsille tarkoitettujen tarinoiden ympärille.
Bändin ensimmäisen julkaisu, The Gr’ups 7″ EP, on suht oivaltavaa ja melodista ysäri punkabillya, mutta The Buildings Are The Puriest Trees I’ve Seen 7″ EP:lla mennään jo hintsusti eri otteella. Uuden kokoonpanon mukanaan tuomat koukerot ja kikkailut lyövät ajoittain yli – puhumattakaan huolella paskotuista vokaaliosuuksista. Debyytin maanläheisen jälkimaun jälkeen olisi odottanut toisen kattauksen pitävän sisällään jotain vähemmän hapokasta. Makeampaa.
Valitettavasti bändi hajosi pian toisen julkaisunsa jälkeen.
Mikäli bändi ei ole ennestään tuttu, on se ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Vanhan liiton tyypit trackaa käsiinsä yllä mainitut seiskat ja tyttiksille hommataan A Li’l Lost 1992-1994 -kokoelmat.
The Gr’ups – Yer A Job (S/T 7″ EP)
The Gr’ups – Lil Lost (The Buildings Are The Puriest Trees I’ve Seen 7″ EP)
Olin pakotettu viikkokeikkailemaan, koska kaupunkiin saapui punkin pyhistä pyhin eli Jello Biafra uusine yhtyeineen. Miestä, tai siis yhtyettä, oli lämmittelemässä Lighthouse Project, jonka päätin missata kontrolloidusti. Minun kontrolli ei petä.
Aikataulu oli turhan aikainen. Ovet avattiin kello 19.00, lämppäri aloitti 20.00 ja pääesiintyjä 21.00. Soittoaikoja toki puoltaa arkipäivä-ajankohta, mutta kuinka moni oikeasti lähtee punk-keikalle ilman iltaa seuraavaa vapaapäivää? No nähtävästi yllättävänkin moni, koska limupuolella riitti vipinää ja anniskelualueella vesilinja oli hyvin edustettuna.
Jello valtasi aallot karvan yli 21.00. Setin aloituksessa oli tyyliä. Bändi polkaisi settinsä käyntiin suljettujen verhojen takaa jonkinlaisella introkutkuttelulla. Verhot aukesivat. KABOOM! Lavan nokassa hymyilee Jello psykopaattista hymyään käsiään levitellen. Mies oli pukeutunut verellä töhrittyyn lääkäritakkiin ja kumihanskoihin.
Olen tankannut Biafran soolotuotannon valitettavan huonosti, enkä osannut paikan päällä nimetä kuin joitain biisejä, mutta sehän ei ollutkaan ekskursion pointti ollenkaan. Pointti oli nähdä ja kokea Biafra ja hänen lavakarismansa sekä todistaa loistavaa lavaesiintymistä. Miehen esiintymiskalupakkiin sisältyi mm. biisien aikana esitettyjä pantomiimeja ja toimivia välispiikkejä. Välispiikseissä mies olikin vahvoilla – ei varsinaisesti yllättävää, koska onhan hän vanhan liiton agitaattori ja salaliittoteoreetikko. Paljon kertonee se, että jälkikäteen Audacity of Hypen raitalistaa tarkastellessa voi todeta bändin soittaneen suurimman osan albumin biiseistä läpi. Kaikki tämä pelkkien hyvin pohjustavien välispiikkien perusteella. Beat that!
Olihan settilistassa mukana myös kaikkien tuntemia Dead Kennedys -klassikoita. California Über Alles, Let’s lynch the landlord, Holiday in Cambodia ja Too drunk to fuck toimivat edelleenkin erittäin hyvin. Myös biisien sisältö on edelleen yhtä ajankohtainen kuin 30 vuotta sitten – vain paikat ja nimet ovat eri.
Yllättävää oli kuinka perusjenkin oloinen kaveri Biafra oikein on. Kaikkiaan hyvin arvokkaasti vanhentunut punk-papparainen.
No pics today, mutta Youtubesta jo näemmä löytyykin jonkun aktiivin keikalta kuvaamaa autenttista videomatskua. Check it!
