Civet julkaisee ensi kuussa uuden albumin. Ensimmäinen kuunneltavaksi jaettu siivu tulevalta Love & War -levyltä on biisi nimeltään L.A. Nights. Biisi on kuunneltavissa Soundcloudista.
Pikatuomiona sanoisin, että edelliseltäkin albumilta tuttu tyyli kuulostaa ja toimii edelleen erinomaisesti. Mukaan on ympätty edelliseltä albumilta puuttuvaa heleää taustalaulua ja vokaaleita on tuotu paremmin pintaan.
Leftöver Crack – Fuck Word Trade LP. Takakannesta löytyvän manifestin mukaan bändi määrittelee itsensä seuraavilla termeillä: anti-racist, anti-misogynist, anti-capitalist ja anarcho-communist. Vastustettavaa siis riittää. Avoimesti kaikille naljaileva Leftöver Crack on ehtinyt yli kymmenvuotisen uransa aikana julkaisemaan vain kaksi pitkäsoittoa. Ensimmäinen Hellcatille ja toinen san franciscolaiselle Alternative Tentaclesille. Fuck Word Trade on näiden vastarannan kiiskien toinen pitkäsoitto. Aidosti mielenkiintoinen ja uniikki bändi sekoittaa soundissaan crustia, ska:ta, metallia, hardcorea ja punkia. Hämmentävää, mutta omalla tavallaan myös hyvin koukuttavaa mäiskettä. Combat Rock Shop.
Hüsker Dü – Flip Your Wig LP. Ikuiseen remasteroimattomuuteen tuomittu ja samalla myös bändin viimeiseksi jäänyt SST Recordsille äänitetty albumi. Tähän asti kuulemistani Hüsker Dü -pitkäsoitoista (Candy Apple Grey, Metal Circus ja Land Speed Record) tämä on selvästi vakuuttavin. Flip Your Wig LP näki päivänvalon vuonna 1985. Combat Rock Shop.
Ultimo Asalto – Mi Camino LP. Tämän vuosituhannen katupunkia Barcelonasta. Espanjalaisen Ultimo Asalton toinen ja samalla viimeisin pitkäsoitto julkaistiin vuonna 2008 Rebellion Recordsin kautta. Bändin debyyttialbumi Solos Contra Todos LP julkaistiin kolmea vuotta aiemmin, sitä ennen bändiltä oli tullut pari seiskaa ja joitain irtoraitoja kokoelmilla. Tämä äidinkieltään laulukielenä käyttävä ja levyn nimen mukaan omaa tietään kulkeva kvartetti on ansainnut paikkansa eurooppalaisessa 2000-luvun streetpunk-laarissa viimeistään tällä albumilla. Muchas gracias. Bandworm Records.
Twenty five years of punk rocknroll.
Rancidin bassovirtuoosi Matt Freeman liittyi samaan remmiin bändikavereidensa kanssa ja debytoi sooloartistina. Siitä huolimatta, että julkaisun on useissa yhteyksissä kerrottu olevan “käytännössä uusi Rancid -albumi“, ei se sitä kuitenkaan ole.
Devil’s Brigaden tummanpuhuvien sävellysten ja Freemanin karkeaäänisten tulkintojen kautta kuulija johdatellaan sisään Devil’s Brigaden film noir -henkiseen Amerikkaan. Biisien tekstit vilisevät viittauksia ammattiliittoihin, Amerikan jälleenrakentamiseen ja pikkurikolliseen elämäntapaan. Kovat ajat vaativat kovia miehiä. Jonkinlaista läpileikkausta kotiseutuhistoriaan halutaan albumilla selkeästi tehdä.
Muutamia rautalankasoundeja lukuun ottamatta levy on pitkälti pystybassolla kompattua punkrockia. Tällaisia bändejä saisi olla enemmänkin. Pääosin kiertueilla kirjoitetut biisit ovat välittömiä ja niistä välittyy soittamisen riemu. Muotteja eikä nuotteja ole käytetty vaan on vedetty puhtaasti fiilispohjalta. Tällä reseptillä onkin saatu kaavittua kasaan levyllinen mahtavia biisejä. Yhtään täytebiisiä levyltä ei löydy – koukkuja, vahvoja melodioita ja korvamatoja sitäkin enemmän.