Miss Alex White & The Red Orchestran I Dig History liveä olisi helppo pohjustaa vaalipäivään sopivalla teemalla, tai jollain muulla yhtä banaalilla aiheella. Voisin esimerkiksi huutaa oman ehdokkaani nimeä innokkaana kuin pikkupoika musiikkitunnin levyraadissa. Ihan näin meidän kesken, olen ollut totaalisen kypsä omien suosikkiehdokkaisen tuputtamiseen jo ensimmäisellä kierroksella. Sen lisäksi, että se aiheuttaa myötähäpeää niin se edustaa myös äärimmäisen huonoa makua.
Onneksi tämän illan jälkeen koko tivoli suljetaan taas vähäksi aikaa ja ihmiset voivat palata tuttuun ja turvalliseen tyhjän valittamiseen.
Combat Rock Shopin alelaarista löytyi Miss Alex White & The Red Orchestran kummatkin pitkäsoitot. Täyteen hintaan valmistautuneena kaikki meni siis paremmin kuin olin odottanut. Neitiä kuvataan In The Red -levy-yhtiön biossa seuraavasti:
Miss Alex White hails from the backyards, gutters and smoke-filled hideouts of Chicago. The songs have familiar roots: spinning around the living room to the Who as a kid, driving down I-90 blasting the Modern Lovers, dancing to Ike and Tina instead of studying, waking up to “1969” every day for a month. At the same time, her music is a perfect example of taking elements of what has come before and creating something raw, unique, and intriguing. You get two, maybe three chord numbers that shimmy and skid over punk and blues – c’mon, it’s rock’n’roll – with a dose of broken soul to create a sound that’s altogether lovely and terrifying…
Hyvä speksi, en olisi itse pystynyt parempaan. Biisi löytyy heti alapuolelta.
In English: Live clip of Miss Alex White & The Red Orchestra. Absolutely fabulous and soulful garage tunes.
Fred Colen edesottamukset eri kokoonpanoissa ovat pyörineet levylautasella tehosoitossa nyt pari kuukautta. Menin loppuvuodesta heittämään levytilausta deadmoonusa.com:sta, joka on keskittynyt, kuten nimikin jo kertoo, Dead Moonin ja sen laitamille syntyneiden bändien tuotantoon. Vaikkei se nettikauppana olekaan kedon kaunein kukkanen niin homma toimi yllättävän hyvin. Toimitusaikakin pysyi kohtuuden rajoissa. Ei siis sitä reilun kuukauden odottelua, jonka jokainen jenkeistä levyjä tilannut on varmasti joskus saanut kokea. En ole vielä täysin saanut muodostettua mielipidettäni Dead Moonin erinomaisuudesta vaikka sitä paljon kehutaankin. Miten tahansa, niin bändin varhaisempi tuotanto ainakin putoilee erittäin hyvin.
Kotimaisen garagen saralla kenttä näytti pitkään pelatulta, mutta ruohonjuuritasolla on kytenyt jo pidemmän aikaa. Enkä nyt puhu pelkästään metropolialueesta tai muusta Ruuhka-Suomesta, vaan kyseessä on ihan 
