10. Swingin’ Utters – Here, Under Protest LP
Vaikka bändillä on uraa takana yli kaksikymmentä vuotta, jaksaa Swingin’ Utters silti kynäillä hyviä ja tarttuvia biisejä. Kahdeksan vuoden levytystauon jälkeen saatu Here, Under Protest LP on selkeästi yksi kypsimmistä ja parhaista kokonaisuuksista bändin diskografissa. Kalifornian herrat kävivät vierailulla myös Daytrotter -studioilla ja narulle saatiin pari rujompaa versiota levyn biiseistä.
9. The Horrible Crowes – Elsie LP
Listan kevyintä osastoa edustaa The Horrible Crowesin debyytti Elsie LP. Rollarimainen bluesin ja soulin säväyttämä intiimi rock-albumi on ehkä snadisti musiikkia muusikoilta muusikoille, mutta silti tarpeeksi simppeli jotta maallikkokin saa siitä otteen. Hyvää soundtrack-musisointia niille, jotka eivät voi sietää soundtrackeja.
8. The Spits – V LP
The Spitsin viimeisin pelkkää V nimeä kantava LP on mainio ja omalaatuinen sekoitus mutkatonta punkia sekä garagea. Minkä bändi häviää kiekollaan tuotannon puutteessa, sen se voittaa triplana takaisin koukuttavuudesta ja hyvistä biiseistä. Vinkeä on ehkä pätevin termi kuvaamaan levyn sisältöä.
7. Amebix – Sonic Mass LP
Amebix on bändinä instituutio, mikäli näin uskaltaa sanoa. Sonic Mass LP yllätti siistiltä tuotannolla ja raikkaudellaan. Pitkälle on matkattu viimeisimmältä 1987 julkaistulta Monolith -albumilta, joka on oma henkilökohtainen suosikkini bändin kahdesta aiemmasta pitkäsoitosta. Vaikka ilmeisimmät NWOBHM ja punk vaikutteet ovatkin jääneet taustalle, pilkahtelee soundin takaa pintaan vanha ja tuttu Amebix.
6. Dropkick Murphys – Going Out in Style LP
Droppareiden Going Out in Style LP on parasta Dropkick Murphysia sitten Blackoutin. Perinteisten irkkupilipali-instrumenttien käyttö on edistynyttä, eikä biiseissäkään mitään vikaa ole. Ei ole itseasiassa koskaan ollutkaan. Levyllä on useita vierailijoita, joista omissa kirjoissani selkeästi kovin on Bruce Springsteen.
5. Glasvegas – Euphoric Heartbreak LP
Glasvegas esitteli Euphoric Heartbeak LP:lla uuden rumpalinsa jonka myötä biiseihinkin tuli enemmän nostatusta ja syvyyttä. Pidin bändin debyytistä ja pidän tästäkin, vaikkei albumi olekaan yhtä orgaaninen kuin edeltäjänsä. Munassa ja mahtipontisuudessa kuitenkin löytyy. Hintsusti harmittaa Helsingin keikan missaaminen, mutta aina ei mene aikataulut 1:1.
4. The Old Firm Casuals – S/T 7″
Larsia voidaan pitää monella mittapuulla mitattuna täytenä mulkkuna. Punkin mies on silti taitanut aina eikä hänen projekteistaan löydy yhtäkään riman alittavaa suoritusta. Projekteista viimeisin eli The Old Firm Casuals on naurettavasta nimestään huolimatta kova luu. Streetpunk -ja varsinkin Oi! -kuvastolle kunniaa tekevä debyytti on meisingiltään niin 80′s brickwall Oi! kuin vaan 2000 -luvun yhtye voi olla.
3. Flogging Molly – Speed of Darkness LP
Flogging Mollylta tuli kesällä Speed of Darkness LP, joka on julkaisustaan asti pyörinyt soittimessani lähes päivittäin. Edellisen vuosikymmenen lopun laman ja taloustaantuman säväyttämät teemat olivat albumin julkaisupäivänä pitkälti vain pahaa jälkimakua, mutta syksyn myötä niistäkin on tullut jälleen valitettavan ajankohtaisia. Kiekko on bändin tuotoksista selvästi kantaaottavin kokonaisuus.
2. Social Distortion – Hard Times and Nursery Rhymes 2LP
Mike Ness, Social Distortion ja bändin uusi basisti. Näitä asioita sulatellessa ja tuoretta Hard Times and Nursery Rhymes kiekkoa kelatessa alkuvuosi kului kuin siivillä. Seitsemän vuoden pituisen levytysgapin jälkeen purkitettu pitkäsoitto herätti keskustelua. Joko bändin nimessä käytetty kirjasin oli levyn kannessa typerän näköinen tai sitten biisit eivät olleet yhtä hyviä kuin Rolling Stonesilla. Niin ja että itsepähän kerjäsivät. Itse pidän levyä kitinöistä huolimatta erittäin onnistuneena seuraajana Sex, Love and Rock & Roll LP:lle.
1. Chuck Ragan – Covering Ground LP
Erämaan tuntuiset melodiat ja elämän makuiset tekstit tekivät Covering Ground LP:sta tämän vuoden julkaisuista sen joka iskee koviten. Albumillinen karheasti laulettua juurevaa folkia viululla, kontrabassolla ja kitaralla säestettynä. Vaikka kiekolla onkin edelliseen albumiin verrattuna enemmän musikantteja instrumentteineen niin on Ragania leimaaville paljaille mies ja kitara tulkinnoille jätetty tarpeeksi ilmaa.
In English: This years top 10 releases claimed by me. There’s own post for Finnish releases yet to come.
