
Kaikki varmaan muistavat koulustaan tyttöjä, joissa oli jotain tavattoman lumoavaa, mutta silti he imitoivat ja luovivat koulunsa läpi muun harmaan massan mukana. Lukiossa he ehkä pakenivat hiustensa taakse, kunnes yliopistossa persoonansa löytymisen kautta he vihdoin uskaltautuvat ulos kuorestaan. Kuvitellut vajaavaisuudet osoittautuvatkin vahvuuksiksi ja suhde erilaisuuteen kääntyi päälaelleen. Maailma nimittäin toimii aika eri tavalla kuin pakkolaitosten opettama nokkimisjärjestys. Heh, olipas angstinen toteamus.
Tällaisia ajatuksia herää kun kuuntelee Dum Dum Girlsien vokalisti Dee Deeta. Laulajattaren selvästi määrätietoisempi olemus sai tarkistamaan internettejä myöten onko kyseessä sama kuin edellisellä I Will Be LP:lla vaikuttanut henkilö. Onhan se. Myös bändi on esillä aiempaa enemmän ja Dum Dum Soundi tuikkii kirkkaampana kuin koskaan. Ihan oikea bändilevy siis. Kovin murheellisesta maasta albumi on onnistuttu kasvattamaan. Suurin osa biiseistä on kirjoitettu terapiatyyppisenä prosessina yhden kuukauden aikana Dee Deen äidin pois menon jälkeen.
Sävellyksistä tulee monissa kohdin mieleen The Pipettesin ensimmäinen (ja paras) We Are the Pipettes -pitkäsoitto. Dum Dum Girlsien tatsi on vaan melankolisempi ja vähemmän…ehm tyrkky. Noh, ovathan ne toki kaksi täysin erilaista bändiäkin. Popin kustannuksella bändi ei kuitenkaan synkistele vaan garagesti rämisevä indiepop soljuu eteenpäin vaivattomasti.
En oikeastaan keksi parempaakaan previkkaa, joka tiivistäisi albumin paremmin kuin Bedroom Eyes ja siitä tehty musiikkivideo.
In English: Review of Dum Dum Girls Only in Deams LP. Sleepy garagepopish melodies and Dee Dees intent vocals made me think if she’s a same singer than in bands previous album. Yes she is! Take a listen and watch the Bedroom Eyes music video.