Levyhankintoja – viikko 38

Artikkelikuva: Levyhankintoja   viikko 38 | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi
Operation IvyEnergy LP. Operation Ivya voidaan oikeutetusti pitää Rancidin esiasteena. Energy LP on bändin ainoaksi jäänyt pitkäsoitto. Selvä merkkiteos genressään, jonka vaikutus myöhempään Kalifornia-punkiin on kiistaton. Albumi julkaistiin toukokuusssa 1989, jonka jälkeen bändi hajosi jo saman kuukauden aikana. Energyn lisäksi bändi julkaisi Hectic EP:n sekä muutamia yksittäisiä raitoja eri kokoelmilla. Rancid on myöhemmin viitannut noihin aikoihin Journey To The End Of The East Bay -biisissä. Bandworm Records.

Artikkelikuva: Levyhankintoja   viikko 38 | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi
Deadline / Brassknuckle Boys“Can’t Be Beaten!” Split L.P. Nerokas kokoelma, joka sisältää molempien bändien ekat loppuunmyydyt EP:t, sekä yhteisen Any Fate But Submission EP splitin vuodelta 2002. Molemmat puolet ovat kivenkovia ja tämä onkin pyörinyt tällä viikolla levylautasellani toistuvasti. Bandworm Records.

Artikkelikuva: Levyhankintoja   viikko 38 | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi
Johnny CashThe Fabulous Johnny Cash LP. Cashin kolmas albumi, joka julkaistiin heti Sun Recordsilta lähtemisen jälkeen. Kovaa kamaa. Pidän Johnny Cashin varhaisesta tuotannosta selvästi myöhempiä American Recordingseja enemmän. Bongasin tämän ja Orange Blossom Special LP:n Helsinki Vintage 2010 -messuilta. Johnny Cashin pitkäsoittoja varten on koko ajan ainakin toinen silmä auki.

Katso loput levyhankinnat Flickrista!

Deadline – Bring The House Down LP

Artikkelikuva: Deadline   Bring The House Down LP | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi

What’s it going to be then, eh?

Streetpunk-ryhmä Deadline on ehtinyt uransa aikana julkaista yhtä jos toistakin tallennetta. Naisvokalistilla edustettu lontoolaisbändi kasattiin Gundogin ja Knuckledustin ympärille vuonna 2001. Keväällä julkaistu Bring The House Down on bändin viides täysipitkä studioalbumi. Komea punainen värivinyyli on pakattu viimeisteltyihin kansiin ja mukaan liitetty myös juliste.

Take A Good Look -albumin jälkeen tältä levyltä oli lupa odottaa paljon. Vaati kuitenkin muutaman läpikuuntelun tajuta, että kyseessä on eittämättä bändin heikoin tähänastinen pitkäsoitto. Näennäisesti paketti on kunnossa, mutta syvyyttä tai koukkuja ei biiseistä löydy etsimälläkään. Kirsikkana kakun päällä persoonaton These Boots Are Made For Walking -coveri. Ei näin. On levyllä kuitenkin hetkensäkin. Potkiva For Better Or For Worse, intiimi Thorn In My Side ja albumin päättävä Breakdown Baby ovat oikein mainioita biisejä, jotka kannattaa tsekata.

Albumin suurimmat heikkoudet ovat puolivillaiset laulusovitukset, sekä solisti Lizin särmätön ulosanti. Laulumelodiatkin ovat lapsenkengissä, mutta se menkööt huonon sovitustyön ja raakilemaisten biisien piikkiin.