Tag Archives: Country

Pierced Arrows

Artikkelikuva: Pierced Arrows | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogiFred Colen edesottamukset eri kokoonpanoissa ovat pyörineet levylautasella tehosoitossa nyt pari kuukautta. Menin loppuvuodesta heittämään levytilausta deadmoonusa.com:sta, joka on keskittynyt, kuten nimikin jo kertoo, Dead Moonin ja sen laitamille syntyneiden bändien tuotantoon. Vaikkei se nettikauppana olekaan kedon kaunein kukkanen niin homma toimi yllättävän hyvin. Toimitusaikakin pysyi kohtuuden rajoissa. Ei siis sitä reilun kuukauden odottelua, jonka jokainen jenkeistä levyjä tilannut on varmasti joskus saanut kokea. En ole vielä täysin saanut muodostettua mielipidettäni Dead Moonin erinomaisuudesta vaikka sitä paljon kehutaankin. Miten tahansa, niin bändin varhaisempi tuotanto ainakin putoilee erittäin hyvin.

Dead Moonista saadun kimmokkeen kautta aloin tonkimaan bändin solistilegenda Fred Colen taustoja enemmänkin. Miekkoselta löytyy bändejä usean vuosikymmenen ajalta, eikä Dead Moon ole suinkaan ensimmäinen saati viimeinen pysäkki herran komeassa historiassa, vai pitäisikö sanoa diskografiassa. Kiinnostavimpia bändejä on ehdottomasti The Rats, mainitsemani Dead Moon sekä Pierced Arrows. Yksityiskohtina vielä mainittakoon 60-luvun psykerock -yhtye The Weeds ja 80-luvulla vain hetken kasassa ollut country/punk poppoo The Range Rats. The Weeds (myöhemmin nimi vaihtui The Lollipop Shoppeksi) kuulostaa hyvältä, tosin aika samanlaiselta kuin useimmat tuon ajan psykebändit, mutta meriittinä bändillä on sen läsnäolo Nuggets -kokoelmalla. The Range Rats on puolestaan kuin aurinkoon unohtunut oluttölkki. Kyllähän senkin aina joku juo.

Viimeisin eli Pierced Arrows perustettiin hieman Dead Moonin hajoamisen jälkeen, joskus edellisen vuosikymmenen puolivälissä. Kokoonpanossa on mukana myös Toody (maestron vaimo), joka on vaikuttanut basson varressa miehen aiemmissakin bändeissä. Mitä soittoon tulee, niin sanoisin Pierced Arrowsilla olevan Colen aiempiin bändeihin verrattuna selvästi varmempi ote. En keksi mitään negatiivista sanottavaa bändistä tai sen kummastakaan pitkäsoitosta. Mainioita kumpikin! Mikäli bändin tuotannosta pitäisi jotain suositella niin se olisi yhtyeen viimeisin 2010 julkaistu Descending Shadows LP.

Loppuun vielä muutama keskeinen biisinäyte. Poimi omasi.


In English: Fred Cole is man of many bands and long career. The Weeds, The Rats, Dead Moon and The Range Rats, to mention few. Mans latest band is called Pierced Arrows. It was founded a bit after Dead Moon splitted up in 2006. I think it have a better touch in general than late Dead Moon. What do you think?

Posted in Ajatuksia musiikista, Musiikkivideot | Tagged , , , , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Rob Coffinshaker – Dark Rollin’ Skies 7″ EP

Artikkelikuva: Rob Coffinshaker   Dark Rollin Skies 7 EP  | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi

Rob Coffinshaker ei yritä piiloutua soolotuotannossaan aliaksien taakse vaan omii julkeasti emobändinsä The Coffinshakersin imagon ja brändin itselleen. En kuitenkaan halua tuomita tai paheksua häntä, koska onhan Rob Coffinshaker hitosti kuvaavampi  ja osuvampi taiteilijanimi kuin Robert Fjällsby.

Ja pitkäänhän Rob onkin jo jaksanut kertoilla tarinoita kuolleista elävistä, herkutella hauta-arkuilla ja tanssia vampyyrien haudoilla. The Coffinshakersin historia nimittäin ulottuu aina tuonne jonnekin 1990 -luvun puoliväliin, josta lähtien yhtye on julkaissut paksun nipun seiskoja ja kolme pitkäsoittoa. No okei, saattaa niistä osa olla virallisemmin silmäiltynä myös MCD/MLP -formaatia.

Rob polkaisi varsinaisen soolouransa käyntiin 2000 -luvun alkupuoliskolta ja hän on tähän mennessä ehtinyt purkittaa kolme EP:ta, joista nyt siis sulan alla viimeisin eli Dark Rollin’ Skies. Mies on myös keikkaillut suomessa ahkerasti, joista tietääkseni/muistaakseni viimeisin kerta ajoittuu noin vuoden päähän Psychorama Psychobilly & Burlesque 2010 festareille. Joku pallohame-pirkko tai mutkatukka-make tarkentokoon mikäli menin pahasti metsään.

Dark Rollin’ Skies on neljä biisiä sisältävä EP, jonka kannessa on piirros kapeakasvoisesta ja kalpeaihoisesta Rob Coffinshakerista. Takakannessa hän kävelee kitaraa kantaen pitkin puiden ympäröimää kosteaa metsätietä, jonka taivaalta harvasti heijastavat auringonsäteet saavat kiiltämään. Metsässä varjot ovat jo laskeutuneet. Hänellä on yllään kapea musta puku, aurinkolasit ja hiuksissa pomadaa.

Kuvitellaan.

Pimeä ja rapistunut puutalo iäkkään kuusiaidan takana. Pihaan käydään tumman ja vähän ruosteisen takorautaportin kautta. Villiintyneessä pihapiirissä haisee lahoava puu ja home, yläkerran ikkuna on irronnut tulipalon yhteydessä. Maassa on sateen sotkema nokea, sää olisi otollinen omenavarkaille.

Takapihalta aukeaa hieman alaspäin viettävä näkymä hoitamattomalle pellolle, josta tarttuu kenkiin savea ja multaa. Kilometrin päässä pellon takana nousee kirkon kellotorni, jonka katolla on kiinni risti. Joskus talo oli asuttu, mutta nyt se on ollut autio jo pitkään. Kukaan ei enää muista mitä tapahtui, eikä milloin tapahtui.

Olen  varma, että Dark Rollin’ Skies EP pääsee lähelle totuutta, tapahtumien ytimeen. EP:n alakuloiset biisit ovat kuin luotuja soimaan kadotetuksi tuomitun putkiradiosta, lopun aikojen aattona. Toimikoon tarinat silminämme ja laulut korvinamme. Horror country, that’s what I call it.

Tuvan ilma on tunkkainen, jopa raskasta hengittää. Naulakossa roikkuu sarkahousut joihin on kiinnitetty vaalean ruskeat henkselit. Mies juo pöydän ääressä akvaviittia ja silmät verestävät punaisina. Hänellä on päällään liian kauan pidetty luonnonvalkoinen kerrasto ja hiukset ovat rasvaiset. Iho kiiltää likaisuuttaan. Olohuoneen lattialla makaa liikkumaton hahmo, jonka ikää tai sukupuolta on mahdotonta määrittää. Asunnossa leijailee veren ja savun hajun kuvottava katku.

Totuus löytyy tuolta jostain – mielikuvituksen ja levyn rainojen välistä.


In English: Review of Rob Coffinshakers third EP. Dark Rollin’ Skies they call it. As record plays on there is only very little doubt that horror country can get any better. Very authentic sound and great songs. Definitely worth checking out if you are into early Johnny Cash or rockabilly/psychobilly.

Posted in Arviot | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Chuck Ragan – Covering Ground LP

Artikkelikuva: Chuck Ragan   Covering Ground LP | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi
Chuck Raganin viimeisin pitkäsoitto on Ragania rootseimmillaan. Mikäli satut pitämään karheasti lauletusta tukkijätkä-folkista, niin en usko että tulet pettymään Covering Ground -albumiin.

Raganin syvältä kumpuavaa folkia on on helppo digata, eikä vähiten tarttuvien sävellyksien ja sointukulkujen vuoksi. On huomattavaa, kuinka paljon miehen alati karheneva raspikurkku sekä biisiteemat ovat velkaa Bruce Springsteenille. Tähän on varmasti vaikuttanut osaltaan The Gaslight Anthemin kanssa tehdyt kiertueet. Brian Fallon esiintyykin levyllä taustalaulajana ja on varsin vahvasti esillä albumin loppupuolelta löytyvässä Meet You In The Middle -biisissä. Myös trubaduurikollega Frank Turner vierailee levyllä.

Chuck Ragan on saanut rinnalleen viulistin ja basistin täydentämään juurevaa soundiaan. Ja kyllähän tuo rytmiryhmä myös tuo oman viehätyksensä myöskin ulkomusiikillisine avuineen, nimittäin runsaalla partakasvullaan. Tuuhea partakasvusto on nimittäin jotain mistä neljättäkymmenettä käyvä blogaajakynäniska saa vain haaveilla.

Albumina Covering Ground onnistuu lyömään edeltäjänsä Gold Countryn laudalta helpostikin. Biiseistä löytyy enemmän ulottuvuutta, josta kiitos kuuluu jalostetummalle soundille. Basistin ja viulistin osuudet on onnistuttu sovittamaan saumattoman toimivaksi kokonaisuudeksi Chuck Raganin palavan sydämen molemmin puolin.


In English: Review of Chuck Ragans latest album. As well as his previous works this one works also very well. If you are a fan of rugged and pure timber-folk sound I’m sure this album won’t let you down.

Posted in Arviot, Musiikkivideot | Tagged , , , , , , , | Leave a comment