Imelda May

Artikkelikuva: Imelda May | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi
Britannian pikkusormensa ympärille kiertänyt Imelda May on saanut  lisääntyvissä määrin palstatilaa myös Suomessa. Looginen selitys tälle on hänen syksyllä julkaisemansa Mayhem -pitkäsoitto.

Irlantilainen laulajatar aloitti uransa jo vuonna 2003  julkaistaessaan albumin No Turning Back. Tämä alunperin “Imelda Clabby”-tyttönimellä julkaistu albumi äänitettiin myöhemmin uudelleen ja julkaistiin Imelda May -nimen alla.

Ura lähti kunnolla nousuun kuitenkin vasta vuonna 2008 kun hän esitti, samana vuonna julkaisemaltaan Love Tattoo -pitkäsoitolta, pari raitaa brittien palvomassa Jools Holland Showssa. Levy kipusi suoraan Irlannin virallisen albumilistan ykköseksi ohittaen mm. Bruce Springsteenin ja samalla Imelda Maysta tuli 20 vuoteen ensimmäinen ykkössijalle yltänyt irlantilainen naisartisti sitten Mary Blackin. Love Tattoolta irrotetuista Johnny Got A Boom-Boom sekä Big Bad Handsome Man -sinkuista tuli Imelda Mayn ensimmäiset läpimurtohitit, joiden pohjalta oli hyvä lähteä valloittamaan Brittejä ja Eurooppaa. Imelda May nähtiin viime kesänä Helsingissäkin, kun hän esiintyi Vanhalla ylioppilastalolla.

Tästä päästäänkin sitten tähän päivään ja vuonna 2010 julkaistuun Mayhem -albumiin. Sen lisäksi että se edeltäjänsä lailla meni listaykköseksi laulajattaren kotimaassa, se on saanut myös kiitettävästi huomiota maan rajojen ulkopuolella. Mayhem -albumilta on tähän mennessä irroitettu kaksi sinkkua, garagemainen Psycho sekä hieman juurevampi Mayhem -nimikkobiisi, joista molemmista on tehty myös musiikkivideot.

Mitä tästä sitten sanoisi. Spotifyn ja sinkkuvideoiden kautta Mayn tuotantoon tutustuneena sanoisin neidon blues/rock/jazz/rockabilly -yhdistelmän yrittävän olla liikaa kaikkea. Lopputulos onkin sitten The Baseballs -tyylistä pliisua “fiftarimusaa”, jonka seasta löytyy ripaus Amy Winehousen elähtänyttä soul-ääntä. Kaikki palaset eivät ole vielä löytäneet paikoilleen ja jotain ratkaisevaa jää uupumaan. Sen verran kuitenkin nostan hattua, että Psycho on ihan mainio kipale. En tiedä sitten toimisiko biisit paremmin livenä.

Passaan toistaiseksi, toivottavasti en joudu syömään sanojani.

Omat suosikkialbumini eli "Fifteen Albums, Fifteen Minutes"

Artikkelikuva: Omat suosikkialbumini eli "Fifteen Albums, Fifteen Minutes" | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogiYhteisöpalvelu Facebookissa minulle heitettiin Fifteen Albums, Fifteen Minutes -haaste, jonka ajattelin jakaa myös tänne. En yleensä tartu tällaisiin, mutta pakkohan tämä oli tehdä – varsinkin kun ajatus vastaavastan listan postaamisesta on ehtinyt muhia jo tovin.

The rules: Don’t take too long to think about it. Fifteen albums you’ve heard that will always stick with you. List the first fifteen you can recall in no more than fifteen minutes, one album per band.

Sekalaisessa järjestyksessä listani on seuraava:

Cock Sparrer – Shock Troops
Social Distortion – White Light, White Heat, White Trash
The Gaslight Anthem – ’59 Sound
Tapio Rautavaara – Kulkurin Taival
Johnny Cash – Sun Recordings
Terveet Kädet – Hardcore Brutality
Symarip – Skinhead Moonstomp
Bad Religion – Generator
Rancid – …And Out Come The Wolves
Morrissey – You Are The Quarry
Badlands – When Angels Are Crucified
Dropkick Murphys – Gang’s All Here
The Specials – More Specials
The Clash – London Calling
Bruce Springsteen – Born In U.S.A

Oletteko muut arvon lukijat tai blogaajat päätyneet tekemään vastaavaa listaa? Olisi mielenkiintoista lukea.

The Gaslight Anthem FAQ

Artikkelikuva: The Gaslight Anthem FAQ | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogiThe Gaslight Anthem -miekkonen Brian Fallon on postannut blogiinsa vastauksia kysymyksiin, koskien The Gaslight Anthemin taustoja ja miehen omia biisinkirjoitustapoja. Blogista löytyy myös monia muita kiinnostavia artikkeleita kuten esimerkiksi top 10 -bändilistaus perusteluineen.

Onhan tuo blogi ainakin puolittain ihan mielenkiintoista triviaa, mutta osassa jutuista on jotain äärimmäisen teiniä. Vai onkohan se vain jenkkien tapa kirjoittaa?

Lue postaus kokonaisuudessaan!