Helsinkiläisten Seksihullujen eponyymi debyyttialbumi pätkähti levykauppojen laariin pari kuukautta takaperin. Julkaisuhistoriaa yhtyeeltä löytyy kolmen seiskan pituudelta, joista kaksi on splittejä ja yksi bändin omaa nimeä kantava EP.

Päräyttävän punk-esteettiseen pakkaukseen pakatulta rinkulalta löytyy biisejä 17 raidan verran. Timanttisena livebändinä kunnostautuvien nymfomaanikkojen omintakeisesta punkista jaksaa livetilanteessa nauttia helposti pitemmänkin setillisen, mutta LP-muodossa kailotus alkaa pidemmän päälle puuduttamaan. Soundillisesti levy on edeltäjiään siistitympi, mutta vokaaliosuuksista alati kuultava velttous on taattu tunnelman tappaja. Myös biisien taso on turhan epätasaista ja se pitääkin vain hädin tuskin kaiutinparin takaa irvistelevän pikku nälän piilossa.

Mutta kyllähän albumilta koviakin biisejä löytyy. Päällimmäisinä mieleen jäivät A-puolen avaavan Hampurilaisen lisäksi Häähullut, joka tanssittaa sulhoa bridezillan sekopäisellä ottella. “Jotain omaa, jotain Mahoa Neitsyttä, jotain Sleepy Sleepersia, jotain Puhelinkoppia…”. B-puolelta taasen pelastusrenkaana toimii koppityyliin nimetty Unelmaa vai paskaa.