Lazy Sunday Afternoon – viikko 16/2012

Itseasiassa aurinkoinen iltapäivä on jo kääntynyt illaksi kun avaan tietokoneen ja ryhdyn naputtelemaan tätä tekstiä. Vastaanottimissanne ei ole mitään vikaa, isken itseni aalloille vain hieman tavanomaista myöhemmin. Syy tähän on hyväksyttävä. Jumituin leikkimään uudella lelullani. Tein nimittäin itselleni vihdoin oman tumblrin. Pääset siihen klikkaamalla tästä.

Mutta nyt itse asiaan.

Digger Barnes – Every Story True LP

Artikkelikuva: Lazy Sunday Afternoon   viikko 16/2012 | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi

Jos mielesi tekee hampurilaista, mutta kiristävä farmarin vyötärö tai kovaa vauhtia pieneksi jäävä kauluspaita saa omatunnon kolkuttamaan niin tästä lähtisi kevytversiota. Hampurilainen Digger Barnes nimittäin julkaisi äskettäin uuden kokopitkän. Every Story True LP on ehkäpä paras musiikillinen puolituntinen jonka olet tänä vuonna kuullut tai tulet kuulemaan. Combat Rock Shop.

White Stripes – Icky Thump 2LP

Artikkelikuva: Lazy Sunday Afternoon   viikko 16/2012 | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi

Olen myöhäinen White Stripes herännäinen. White Blood Cells LP:n ohella digaan ehkäpä eniten juuri tästä duon viimeiseksi jääneestä albumista. Amazonhan tämän toimitti ja voi sitä vitutuksen autuutta kun kaivoin ruttuun menneestä pahvilaatikosta ylänurkasta taittuneen levyn. Mikä hirvittävä tapa kohdella rahtia. No, mutta tää on tätä. Ainiin, ja löytyihän levystä hauska yksityiskohtakin. Gatefold -kannet oli nimittäin kiinnitetty yhteen sinetillä, joten ennen kuin pääsin iskemään rasvanäpeilläni kiinni noihin jumalaisiin mustiin ympyröihin oli tuo sinetti avustettava auki saksilla. Auts. Amazon.

Sleigh Bells – Reign of Terror LP

Artikkelikuva: Lazy Sunday Afternoon   viikko 16/2012 | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi

Luen nykyään vähän, jos ollenkaan, musiikkilehtiä. Muutama uusin Record Collector -lehtikin lötköttää lukemattomana parvekkeen pöydän jalan alla. En siis tiedä kertoa kuinka tämä Sleigh Bellsin uusi albumi on otettu vastaan kriitikoiden keskuudessa. Onko tuolla niin väliäkään? Edeltäjäänsä Treats LP:hen verrattuna Reign of Terror on maltillisempi ja vähemmän räjähtävä kokonaisuus. Mikäli päätyisin tekemään levystä arvion niin antaisin sille ehkäpä kaikista haaleimman arvosanan eli 3/5: levy on ihan jees ja sillä on omat pari hyvää hetkeä, mutta se ei oikeastaan onnistu jättämään sen kummempaa muistijälkeä. Pet Sound Records.

—————
Lazy Sunday Afternoon on kerran viikossa ilmestyvä artikkelisarja, jossa luotaan kuluneen viikon levylautasta, Spotifyita sekä viimeisimpiä levyhankintoja.


In English: This week I’ve been mostly listening to…

The Murder City Devils – Every Day I Rise / Ball Busters in the Peanut Gallery 7″

Artikkelikuva: The Murder City Devils   Every Day I Rise / Ball Busters in the Peanut Gallery 7 | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi
Poikien hiekkalaatikolla Murder City Devils leimataan helposti tyttöjen bändiksi. Varmaankin siksi, että se imee puoleensa muitakin kuin pelkkiä kiireestä kantapäähän tatuoituja, kädet puuskassa jurottavia karvalalleja tai pilveä polttavia apurahataiteilijoita. Se on kai liian melodista ja hiottua, liian poppia tai liian post-modernia, eikä levyn takakannesta löydy oikean levy-yhtiön nimeä.

En minä tiedä, en minä näitä ole keksinyt.

Joka tapauksessa, tässä uutta materiaalia Murder City Devilsilta ensi kertaa 10 vuoteen. Viime kesänä äänitetyn Every Day I Rise / Ball Busters in the Peanut Gallery 7” ensimmäinen painos myytiin loppuun parissa viikossa. Toinen painos valui kauppojen laareihin jokin aika sitten.

Ei sinkun kumpikaan puoli missään nimessä In Name and Blood LP:n tasolle yllä. Sen sijaan biiseistä löytyy paljon samaa alkukantaista rock-soundia kuin viimeiseksi studiokiekoksi jääneellä Thelema EP:lla.

Katujen Äänet Stadi.tv:ssa

Artikkelikuva: Katujen Äänet Stadi.tv:ssa | Lazysod.com | Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi
Nyt varsinkin giltsit tarkkana! Vantaalaisesta Katujen Äänistä on tullut tuttu TV:sta.

En osaa varmaksi sanoa pyöriikö klippi vielä kirjoitushetkelläkin Stadi.tv:ssa, mutta itse bongasin sen ohjelmistosta joskus tämän kuun alussa. Reilun vartin pituisen haastattelun perästä löytyy tuore On vain aikaa -biisi. Malttamattomimmat voivat siirtyä suoraan biisiin napauttamalla tästä. Me, joilla on aikaa, katsotaan haastattelu kokonaisuudessaan tuosta alapuolelta.

Yay!