Julkaisupäivissä on sitä jotain, kuten tapana on sanoa. Tällä kertaa tarjoilen teille blogaajan ehkä kaikkein intiimeimmillään (hihi) eli ensikuuntelu-gonzon. Ohessa myös tuttuun tapaan pari kuvaa itse albumista.

Aika mötkö, mutta hieno ja viimeistelty sellainen.

Pain Pain Never Again
Pöö. Mitä tälläsillä avauksilla tekee. Junnaavaa instrumentaalia. C’mon, eihän tällaisessa ole mitään järkeä. Tällaisen äänittäminen on ympäristörikos.

The World Is Yours
Mähän tiedän tän biisin, koska postasin tästä jutun internetseihin. Kuulostaa muuten hienolta vinyylillä kun vertaa rinnakkain Youtube-videosta irtoavaan äänimössöön. Nyt kaikki luulee salee hifistiksi kun osoitin puutteen kämämaistiaisen äänenlaadussa. Maistiainen. On kyllä typerä sana.

You
Laulajan tyylille tyypillinen laulusoundi. Etäinen, kaukainen, kuiskittu, mutta silti läheltä tuleva. Paksu aksentti jne. Tuttua kamaa.

Shine Like A Star
Käännetääs eka levyn puolta ja laitetaan tähdet tuikkimaan. Tuiki tuiki tähtönen, iltaisin sua hmm. Tässä biisissä tulee hyvin esille bändin ottama suuntima ponnekkaampaan tahtilajiin. Hieman jopa discohtava. Vai discahtava. Toivottavasti ei diskattava. No ei varmasti. Digaan.

Whatever Hurts You Through The Night
Välitön deja-vu Snowflake Fell And It Felt Like A Kiss -julkaisuun, koska tästä löytyy paljon samaa fiilistä. Juu, slovarimpi raita sopii ihan hyvin muutaman vauhdikkaamman biisin jälkeen.

Stronger Than Dirt (Homosexuality pt. 2)
Hieno melodia, mutta oliko tuossa autotune?! Pakko tarkastaa vielä jälkikäteen. Ehkä biisin sanoma olisi voitu jättää kuuntelijan oman tulkinnan varaiseksi eikä pureksia sitä ihan näin valmiiksi. Tällaisenään enemmänkin alleviivaava kuin valistava tai mitä nyt tällä on haluttukaan sanoa. Go figure.

Dream Dream Dreaming
Ei huono biisi ollenkaan ja kaiken lisäksi kiva koukku väliosassa. Uusi ruotsalainen rumpalitytsy Jonna on aika lutunen.

I Feel Wrong (Homosexuality pt. 1)
Harvinaisen selkeä artikulaatio rauhallisesti laulettuna/lausuttuna. Hieno melodia tässäkin, mutta kuten edellisenkin episodin kohdalla, olisi vaikutus varmasti tehokkaampi ellei kuulijan omaa tarinantulkintakykyä aliarvioitaisi näin pahasti.

Euphoria Take My Hand
Albumin tähän mennessä tutuin biisi on pyörinyt ämteeveillä jo tovin aikaa. Kaikin puolin toimiva ralli. Selvästi levyn vahvinta osastoa.

Lots Sometimes
Nytkö se tuli, albumin unettavin biisi nimittäin. Juuri sellainen, jolla on unilääkettäkin tehokkaampi vaikutus unettomuuteen. No ei onneksi. Yksinkertainen ja kaunis kappale. Yleensähän yksinkertaisuus nimittäin on kaunista. Tahtityyppinä ns. krapulasyke, joka nopeutuu loppua kohden.

Change
Kohinaa. Piano. Puhetta. Loppu. The End.