Se alkaa joitain päiviä aiemmin ja kytee pinnan alla huomaamattomalla kipinällä, odottaen saadakseen tarpeeksi happea roihahtaakseen. Tiedän, että jotain on meneillään mutten mitä. Tunneskaala vatkaa euforian ja pahan olon välillä. Päivisin olen väsynyt enkä pysty keskittymään. Öisin olen liian levoton nukkuakseni. Päivän tunnit minua liikuttaa jokin tuntematon voima ja tietoisuus. Rutiinit.
Vajoamisen aaton tunnistaa vasta viruessaan pohjalla, ajatukset ja tunteet romuna. En näe asioiden tarkoitusta ja käyn jatkuvaa dialogia peilikuvani kanssa, samalla kun epätoivon vihreä liekki levittää myrkyllistä savuaan koko rintani alalle. Punnitsen menneisyyttä, nykyhetkeä, ihmissuhteitani, valintojani ja etsin piirturistani syy-seuraus suhteita. Kaikista tärkein eli näköala tulevaan kuitenkin puuttuu. Se on sokea piste. Olen ollut täällä ennenkin. Joskus päiviä, viikkoja – joskus vain kääntymässä. Vaikka tiedän tämän ohimeneväksi niin vierailut mustalla vyöhykkeellä ovat aina yhtä lamaannuttavia.
Tällaisina päivinä soittimeni viereltä löytyy usein Social Distortionin White Light, White Heat, White Trash LP:n tyhjät kannet…
In English: Life’s a bitch and shit keeps happening. Most of these days you can find empty sleeve of Social Distortions White Light, White Heat, White Trash LP laying next to my turntable.
Vappu sujui puolivallattomasti Kalliossa. Vaikka pakolliset bisse ja Bollinger virtasikin niin silti parasta taisi olla ne pari ylimääräistä vapaapäivää viikonlopun jatkeeksi. Levysoittimen äärellä himmailu, tyhjän kelailu, tumblrin liikakäyttö ja tupakointi. Kulta-Aroma on muuten Suomen paras sätkätupakka.