Marked Men -solisti Mark Ryanin Mind Spiders -sooloprojekti on hyvä. Ehkä vähän liiaksi Jay Reatard -pastissi, mutta silti hyvä.
No koska Jay Reatard oli hyvä, ja Marked Menkin on hyvä.
Tässä päivässä kaikki on hyvää. Paitsi se, että täytin taas vuosia. Tai no ei sekään kai paha ole.
Palaan takaisin Tumblrin pariin.
Näkyillään.
Toivottavasti keneltäkään ei ole mennyt ohitse Svart Recordsin viimeaikaiset uusintajulkaisut. Jäähyväiset Aseille LP:ta on tullut kärkyttyä jo pidemmän aikaa, mutta valitettavasti hinnat ovat poikkeuksetta korreloineet sen vähäistä saatavuutta ja sitä tehden levy on saanut jäädä messukauppiaan laatikkoon. Mikäli levyä ei vielä levyhyllystä löydy, suosittelen hyödyntämään mahdollisuutta laadukkaan vinyyliversion haltuun ottamiseen. Erittäin hyvä albumi, yksi parhaista. Oma kappaleeni on vihreä, yksi rajoitetusta 300kpl erästä, mutta suunnitelmissa on hankkia hyllyyn myös perinteinen musta versio. Vinyylin kuuluu olla musta. Kyllähän te tiedätte. Combat Rock Shop.
Droppareiden viimeisin rahastus-live. Levy pitää sisällään 20 biisiä enimmäkseen kahdelta viimeiseltä albumilta, mutta mukana on myös muutama vanhempi keikkasuosikki. Ihan kiva levy ja laadukkaasti tehty lisä bändin diskografiaan, mutta valitettavasti yhtyeestä alkaa pikkuhiljaa jo erittymään amerikkalaisen unelman mädäntyvä tuoksu.
Selvitetään tämä nyt kunnolla.
Diskografia kattaa seitsemän studioalbumin lisäksi kaikkiaan viisi live -tai kokoelmalevyä. Herrojen luovuus on tainnut kääntyä miinusmerkkiseksi jo hyvä tovi sitten, sen verran tiheään näitä live yms. hälläväliä julkaisuja painetaan ulos. Bändi selvästi haluaa tarjota jotain kaikille, eli käytännössä se ei ole mitään kenellekään. Levyn etukannesta löytyy kämmenen kokoinen tarra, jossa seisoo:
FEATURING ”I’m Shipping Up to Boston”, INCLUDES VIDEO DOWNLOAD CARD OF ENTIRE CONCERT & SET OF 7 LIMITED DKM BASEBALL CARDS, 180 GRAM DOUBLE VINYL.
Mitä vitun järkeä? Levykauppa Äx.
Pienen chigagolaisen 60-luvun levymerkin, Quill Recordsin kokolema, joka uhoaa esittelevänsä labelin sinkkujulkaisujen parhaat posket yksissä kansissa. Ei tätä huonoksi kehtaa sanoa. Parhaillaan biisit ovat tautisen hyvää garageötkettä ja huonoimmillaankin tumbleriin menevää ylätempoista poppia. Youtubesta levyn biisejä löytyy melko nihkeästi, joten tähän on tyytyminen vaikkei se levyn parhaimmistoa edustakaan. Pet Sound Records.
—————
Lazy Sunday Afternoon on kerran viikossa ilmestyvä artikkelisarja, jossa luotaan kuluneen viikon levylautasta, Spotifyita sekä viimeisimpiä levyhankintoja.
In English: This week I’ve been mostly listening to…
Vaimo lähti eilen sydänmaalle. Olen pyykännyt, syönyt kylmää makkaraa ja kuunnellut Stupidolta keskiviikkona ostamiani Hurriganes LP:ita. Oikeastaan tuon koko aamupäiväisen levykauppavierailun tarkoituksena oli väijyttää mukaani yksi kappale Descendentsin Milo -figuureja.
Sanoin töissä meneväni aikuisten lelukaupoille. Haha.
En ole kovin aktiivinen figuurien enkä fanisälän keräilijä, vaikka pari Mercin nukkea sekä joitain Misfits -ja Motörhead -vitkuttimia taloudestamme löytyykin. Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka siihen skeneen ovat muita syvemmälle kahlanneet. Tunnen tuon vietin.
Stupidolla oli muitakin hienoja figuureja myynnissä. Ainakin Johnny Ramone ja Dee Dee Ramone sopisivat mainosti Milon seuraksi jousitettuja päitään pyörittelemään.
Aggronautix, joka siis on keskittynyt figuurien yms. keräilyesineiden tuottamiseen, on valmistanut paljon muitakin kiinnostavia artikkeleja. Sen valikoimista löytyy mm. GG Allinin, Roky Ericksonin, Keith Morrisin ja Jello Biafran vastaavanlaiset näköispatsaat.
Splittaan nyt viikonlopun viettoon. See ya!