Aivolävistyksen Sotamaa LP on lojunut levylaatikossa arvioitavien joukossa jo luvattoman pitkään. Olikin siis korkea aika nostaa levy levylautaselle, ottaa mukava asento sohvalla ja kuunnella mitä kujeita jyväskyläläinen seurue on paketoinut neljännelle pitkäsoitolleen.
Bändinä Aivolävistys on aina ollut tematiikaltaan avoimen punamustaa kantaa ottava ryhmä, joka ei aiheesta lipsu tälläkään kertaa. Soitanto on tuttua ’82 -hengessä mäiskittyä hardcorea, jota bändi maustaa onnistuneesti tutuksi muodostuneella soundillaan.
Maailmanloppua enteileviä riffejä ja ihmiskunnan helvettiin toivottavia tekstejä kuunnellessa, kuulijalle annetaan business-luokan menolippu maailmaan, jossa aurinko on sammunut ja palavien öljylähteiden ikuinen tuli polttaa pois kaiken hyvyyden saapujasta – antaen tilalle sammumattoman ahneuden ja rahan janon. Tekstit tuovatkin kaikessa runollisuudessaan mukavan tuoretta näkökulmaa jo lähes kliseisiksi muodostuneisiin aiheisiin. Toimiviin ja tarttuviin kertosäkeisiin on selvästi panostettu, jotka toimivatkin koukkuina kaahaavien säkeistöjen lomassa. Vastaavia koukkuja toivoisi kuulevan myös säkeistöjen puolella.
Hyviä biisejähän ei tältä levyltä puutu ja levy on muutenkin hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Vahvimmiksi raidoiksi kokonaisuutena nostaisin Sotamaa, Ei Miksikään, Harmaat miehet ja Mistä on pienet fasistit tehty?. Varsinkin Mistä on pienet fasistit tehty? -tyyppistä akustisempaa menoa kuulisi bändiltä mielellään enemmänkin, koska materiaali siihen varmasti taipuu.
Pitäisi minunkin tarttua tähän… tosin tällä hetkellä levy lojuu vielä distrojen levylaatikoissa.