”I think Iggy is still legit!”
Tuon vastauksen sain loppukesästä 2012 tukholmalaisessa raitiovaunussa, kysyessäni vastapäätä istuneen miehen mielipidettä pari tuntia aiemmin loppuneesta Stoogesin Gröna Lundin keikasta. Aksentti ei ollut ruotsalainen, mutta selvästi eurooppalainen. Se tarttui korvaani vaikka olin kaatanut nelosolutta koko sateisen iltapäivän ajan huvipuiston alueella. Tai ehkä juuri siksi, koska koin huomattavan hankalaksi löytää huvipuiston baarista ketään edes säälliseen englanninkieliseen kommunikaatioon kykenevää.
Lavalla Iggy oli elukka, hallitsematon ja villi. Iggy oli puolialaston, ryppyinen ja rietas. Iggy loi huvittavan kontrastin puolivaloisaan skandinaviseen kesäiltaan ja veti encoreissa vartin pituisen Louie Louien. Iggy you are drunk, go home!
Ready to Die on sikäli herkullinen albumi, että harvoin mikään bändi onnistuu kuulostamaan yhtä paljon itse omalta pastissiltaan. Raw Powerin, Lust for Lifen ja Kill Cityn jämäriffeiltä kuulostava albumi kuulostaa ja näyttää silti paremmalta ja likaisemmalta kuin useimmat Iggyn 70-luvun jälkeiset spedeilyt. Tämä kama on autenttista.
Iggy Pop, korjaan The Stooges, on edelleen erittäin legit. Aiempia Stooges albumeita palvoneille Ready to Die tuskin tulee olemaan pettymys. Ja toivottavasti ei myöskään tuolle herrasmiehelle tukholmalaisessa raitiovaunussa, jonka mielipidettä encoreissa vedetystä Louie Louiesta unohdin kysyä. Fy fan!
